Saturday, November 15, 2014

Problems, solutions, problems, solutions, problems...

Ihan ekana, haluan pyytää anteeksi lähes kahen kuukauden kirjoitustaukoa. Mun kone tosiaan siis meni rikki, jonka jälkeen mulla ei oo ollut mahdollisuutta päivitellä yhtään mitään. Sain nyt kuitenkin vihdoin rahat kasaan ja pääsin ostamaan uuden koneen (jota rakastan ihan hulluna) joten kirjottelut pääsee taas jatkumaan! Mulla tulee varmaan tänkin lyhyen postauksen kanssa kestämään ihan törkeen kauan, koska joo, niin uskomattomalta kun se kuulostaakin niin mulla on jo oikeesti aika paljon hankaluuksia Suomen kielen kanssa. Itseänihän se ei haittaa sinäänsä mitä muut ajattelee mun puhumisesta, mutta mä koen nyt että vois olla vähän helpompaa alkaa kirjottelemaan englanniksi.  Siitäkin tulee varmaan taas niin paljon paskaa niskaan, mutta toisaalta ei haittaa. Mun puhuminen täällä on jo ihan täysin sujuvaa, pystyn ilmasta kaiken mitä ajattelen ja saan nykyään tosipaljon kehuja puhumisesta. Puhuminen on vaan täällä aika kaukana oikeesta kieliopista.. :D 
Mutta niin, mulle helpoin ratkasu vois olla se englanniks kirjottaminen, koska kielen vaihtaminen kokoajan vaatii tosi paljon energiaa mun muutenkin vähän vajaista aivoista. Tällä kertaa oon kuitenkin tyytyväinen siihen tapaan mihin se energia menee (englanti-suomi, ei suomi-englanti). Kuitenkin, toivon ettei tää muutos nyt ainakaan muuttais kauheesti lukijoiden mieltä tästä blogista... En vaan nykyään pysty ilmaista mun kaikkia ajatuksia suomeksi (terve vaan Jenna, oon varma että naureskelet sielä)... 

Nyt kun mulla ei oo ollut tietokonetta eikä mahdollisuutta bloggaamiseen, en oo paljon kameraa kannellut mukana, joten kaikki on kännykässä. Teen jossain vaiheessa, luultavasti vuoden lopussa (vaihtovuoden keskivälissä) sellasen postauksen mihin keräilen kaikki kuvat kännykästä ja kerron mitäs on tapahtunut tänä aikana. Olisin tosi innokas kirjottamaan kaikken mitä oon tehnyt, mutta siinä menis melkeen sitten koko idea siitä postauksesta vuoden lopuks. Joten, käydään nyt vaan ihan pikasesti läpi, mitäs mulle tänne oikeen kuuluu? Ihan jees ehkä, mahdollisesti, en tiedä? Koulu on ihan iisiä eikä oo enään minkään näkösiä ongelmia kielen kanssa. En olis ikinä uskonut sanovani tätä, olin niiin epätoivonen kun edes ajattelin että tosiaan se kieli pitäis oppia, kaikki oppii, mä en tuu ikinä oppimaan. Mutta sen tein, ainakin sen verran että oon itse tyytyväinen! Kiirettä on pukannut tosi paljon, käyty vaikka missä (kaikkien muiden paitsi oman perheen kanssa), ja sopeuduttu elämään sellasta ihan normaalia jenkkielämää. Ylä- ja alamäkiä on jatkuvasti mutta jokanen niistä kasvattaa ja opettaa. Eli jos nyt sanotaan että hyvin menee, koska mulla on täällä ihmisiä auttamassa ja kaikkeen löytyy aina ratkaisu.

Nyt täytyy tästä mennä tekemään vähän kotiläksyjä näin lauantai-iltapäivän kunniaksi. Seuraavassa postauksessa tavataan sitten vähän erilaisissa merkeissä, englanniksi kirjoitettuna. Saatte paremmin tietää mitä mä haluan sanoa ja mun ei tarvii käyttää montaa tuntia yrittäessäni muodostaa tavallisia suomalaisia lauseita... Ottakaa tästä vielä pari kuvaa kauneimmasta ja rauhaisasta paikasta ikinä viime viikonlopulta <3

Lost Canyon, Williams, AZ 11/7/14-11/9/14




2 comments:

  1. Mä pystyn samaistumaan ihan tosi hyvin tohon kieli asiaan! Must tuntuu etten osaa enää puhuu ja kirjottaa suomee ja se tuntuu oudolle ja vaikeemmalle, kun enlannin puhuminen ja kirjottaminen! :D

    ReplyDelete
  2. Rehellisesti sanottuna ihana kuulla etten oo ainoo!! :D Se on kyllä vaan ihan loistava merkki :) kyllä se suomi sieltä muistuu sitten ens kesänä..

    ReplyDelete